Koulutus- ja ammattialojen sukupuolen mukaista segregaatiota selitetään monesti miesten ja naisten toisistaan eroavilla preferensseillä ja kiinnostuksen kohteilla. Kiistanalaista kuitenkin on se, mistä havaitut erot johtuvat.
Evoluutionaarisesta tutkimustraditiosta ammentava tutkimuskirjallisuus pyrkii selittämään sukupuolten välisiä eroja preferensseissä ja kiinnostuksen kohteissa sukupuolten sisäisillä, luontaisilla ominaisuuksilla. Näkökulma olettaa, että naiset ja miehet eroavat toisistaan perustavanlaatuisesti. Erot nähdään biologisina ja geneettisinä.
Sosiaalitieteelliset kilpailevat selitysmallit esittävät, että naisten ja miesten erot preferensseissä ja kiinnostuksen kohteissa juontavat juurensa kasvatukseen, koulutukseen ja sosialisaatioon. Erot kiinnostuksen kohteissa nähdään muovautuvan ulkoisten tekijöiden vaikutuksessa.
Asetelma palautuu laajaan keskusteluun siitä, ovatko tietyt ominaisuudet ja ilmiöt synnynnäisiä vai tietyn kulttuurin ja ympäristön tuotosta. Kysymys on kompleksinen. Kaiken kattavan vastauksen saaminen edellyttäisi, esimerkiksi, epäeettistä, laitonta ja ihmisyyden vastaista vertailuasetelmaa, jossa tutkittava joukko vauvoja eristettäisiin muusta yhteiskunnasta niin sanotusti tyhjiöön, ja katsottaisiin sitten, millaisia preferenssejä heille syntyy verrokkiryhmään verrattuna. Ilmiselvistä syistä tällaista asetelmaa ei voida rakentaa.
Ihminen on kuitenkin eläin muiden eläinlajien joukossa, joka kasvaa tietyn kulttuurin, rituaalien ja tapojen ympäröimänä. Sen sijaan, että kiisteltäisiin biologian ja ympäristön vaikutuksista, olisi mielekkäämpää pyrkiä tieteiden väliseen yhteistyöhön ja aikaisemman tiedon ylittävään ymmärrykseen.
On segregaation taustalla sitten evoluutio, sosiaalinen ympäristö tai (mitä todennäköisimmin) molempien yhteisvaikutus, on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että vaikka jollakin ilmiöllä olisi evolutiiviset juuret, se ei tee ilmiöstä itsestään selvästi moraalisesti hyväksyttävää.
Oletusta, jossa evolutiivisten juurten nähdään luovan moraalinen oikeutus asiantilalle, kutsutaan naturalistiseksi virhepäätelmäksi. Antti Tanskanen ja Mirkka Danielsbacka havainnollistavat kirjassaan naturalistista virhepäätelmää nepotismin avulla: ihmisillä on luontainen, evolutiivinen taipumus sukulaisten suosimiseen. Riippuu kuitenkin tilanteesta, määrittyykö nepotismi hyväksi vai pahaksi asiaksi. Useimmat meistä hyväksyvät nepotismin, kun se kohdistuu esimerkiksi lasten hoitamiseen: emme pidä moraalisesti arveluttavana sitä, että isovanhemmat hoitavat omia lapsenlapsiaan muiden lasten sijaan. Sen sijaan useimmat meistä tuomitsevat nepotistisen toiminnan esimerkiksi silloin, kun yrityspomo palkkaa epäpätevän sukulaisen ohi pätevän ei-sukulaisen.
Olisi siis naturalistinen virhepäätelmä olettaa, että segregaatiolle tai sen seurauksille ei pitäisi tehdä mitään oletettujen evolutiivisten juurien vuoksi. Sen sijaan meidän tulee arvioida, onko naisten ja miesten työskentely eri aloilla ongelma ja jos on, niin miksi ja millaisia seurauksia segregaatiolla on. Loppujen lopuksi pohdinnassa on kyse siitä, millainen elämä on mielestämme hyvää ja oikeudenmukaista elämää.
Tutkija Jenni Lahtinen, VTM, tohtorikoulutettava, Nuorisotutkimusverkosto, Helsingin yliopisto
Kirjoittaja työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa tutkijana muun muassa opinto- ja uraohjaukseen, sukupuolittuneisiin koulutuspolukuihin sekä koronan vaikutuksiin liittyvissä hankkeissa. Hän on myös tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden tohtoriohjelmassa. Väitöskirjassaan Lahtinen tutkii ammatillista koulutusta ja ammattiin opiskelevia nuoria.