Jälleen kerran on se aika vuodesta, jolloin yhdeksännellä luokalla olevat Maijat, Matit, Muhammedit, Mait ja Mihailit ovat valinnan edessä. Mikä on se mun juttu ja minne hakea opiskelemaan jatkossa? Toisen asteen yhteishaussa on kyse paitsi yksilöiden seuraavasta siirrosta, myös yhteiskunnallisten jakojen uusintamisesta – ja samalla potentiaalisten kykyjen hukkaamisesta.
Suomessa koulutusvalintojen sukupuolen mukainen eriytyminen on säilynyt sitkeänä. Nuorten koulutusvalintoja tutkineessa Purkutalkoot-hankkeessa osoitettiin, että sukupuolelleen epätyypillistä alavalintaa tuki useimmiten oman vanhemman antama (epätyypillinen) esimerkki. Lisäksi tyttöjen valinnat suuntautuivat useammin miesvaltaisille aloille teollisuusvaltaisilla paikkakunnilla, kun taas poikien kohdalla naisvaltaisen alan valinta edellytti usein poismuuttoa paikkakunnalta ja irtautumista vertaissuhteista.
Viime vuosina on myös keskusteltu koulutuspolkujen etnisestä ja rodullistuneesta eriytymisestä. Tutkimusten mukaan maahanmuuttotaustaiset nuoret päätyvät useammin ammatilliseen koulutukseen, vaikka osalle heistä olisi lukiokoulutus ollut mieluisampi vaihtoehto. Lisäksi koulutus näyttää sijoittelevan vähemmistöihin kuuluvia osin toisin kuin valtaväestöön kuuluvia: siinä missä kaupan ja matkailun alaa suositellaan luontevana vaihtoehtona venäläistaustaiselle nuorelle, tarjotaan hoiva-alaa realistisena vaihtoehtona huivia käyttävälle muslimitytölle. Anne-Mari Souton mukaan kysymys ”omasta jutusta” muuttuukin liian usein etnisiin ja rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvien nuorten kohdalla muotoon: missä minun kaltaiseni hyväksytään Suomessa?
Tutkimuksemme[i] osoittavat myös, että nämä yhteiskunnallisiin eroihin ja valtasuhteisiin kytkeytyvät ilmiöt nousevat harvoin keskusteluun opinto- ja uraohjauksessa. Moni haastattelemistamme opoista sanoo kyllä rohkaisevansa nuorta tavanomaisesta poikkeavaan valintaan, jos nuori ottaa asian puheeksi ja osoittaa sellaiseen kiinnostusta. Tällainen oma-aloitteellisuus yhteiskunnallisten jakojen ja rakenteellisen eriarvoisuuden edessä on kuitenkin nuorelta paljon vaadittu.
Moni nuori ei vielä peruskoulun päättövaiheessa tiedä selkeästi tulevaisuuden suuntaansa. Koulutusvalintoja käsittelevät tutkimukset ovat pitkään osoittaneet, että juuri epäröinnin hetkellä nuoret hakevat suuntaansa tuttuutta ja turvallisuutta edustavista tekijöistä, kuten omalle sukupuolelle tai suvulle tyypillisistä valinnoista. Tätä tietoa vasten monet viimeisimmistä hakukäytänteitä koskevista koulutuspoliittisista uudistuksista näyttävät vahvistavan työmarkkinoiden segregoitumista – asettavathan ne yksilöt yhä nuorempina ja usein epävarmempina tekemään ratkaisevia ja samalla olemassa olevia jakoja toistavia valintoja.
Suomessa on tehty paljon työtä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi ja segregoitumisen lieventämiseksi. Ongelma on kuitenkin siinä, että tasa-arvon hyvät käytännöt jäävät usein ajallisesti rajallisiin hankkeisiin tai aiheeseen vihkiytyneiden opojen varaan. Aihetta tutkinut professori Kristiina Brunila on osuvasti kiteyttänyt, että koulutuspolitiikka ja tasa-arvopolitiikka kulkevat Suomessa omia latujaan.
Opinto-ohjaus ei toki yksistään pysty eriytymistä pysäyttämään, mutta paljon sielläkin voi tehdä. Opo voi varmistaa, etteivät hänen materiaalinsa ja muut osaamisten, vahvuuksien sekä koulutusvalintojen käsittelytavat uusinna perinteisiä mielikuvia Maijojen, Mattien ja Muhammedien töistä, vaan että materiaalit tarjoavat moninaisia samaistumisen mahdollisuuksia ja nykyisestä työmarkkinatilanteesta poikkeavia esimerkkejä. Ennen kaikkea opinto-ohjaus vaatii rohkeutta koetella nuorten ”omana juttuna” argumentoituja valintoja ja ottaa puheeksi vaikeitakin asioita, kuten rasismia tai sukupuolten välistä eriarvoisuutta työelämässä.
Kiinnostavaa olisi nähdä, mitä koulutus- ja työmarkkinasiirtymiä koskevalla seurantatiedolla voisi segregaation purkamisen näkökulmasta tehdä. Oppilaitosten, samoin kuin Ohjaamoiden ja TE-toimistojen, on kirjattava ylös ohjattaviensa tiedot jatkopolkuineen. Tämä on tehostanut peruskoulun jälkiohjausta ja yhä harvempi nuori jää vaille toisen asteen koulutuspaikkaa. Mitä tapahtuisi, jos samalla kiinnitettäisiin huomiota myös siirtyjien sukupuoleen ja äidinkieleen – rikkoontuisivatko jaot silloin edes vähän?
Anne-Mari Souto, Itä-Suomen yliopisto, opinto- ja uraohjauksen yliopistonlehtori
Jenni Lahtinen, Nuorisotutkimusverkosto, tutkija
[i] Lahtinen, Jenni, Miettinen, Sari & Nieminen, Anne (2020) Yhteiskuntatietoista ohjausta? Ohjaustyötä tekevien ammattilaisten käsityksiä sukupuoli- ja kulttuuritietoisesta ohjauksesta. Konferenssiesitys Työelämän osallisuus ja osattomuus -työryhmässä, Nuorisotutkimuspäivät 6.11.2020.
Souto, A-M. 2016. Etnistyvät toisen asteen koulutusvalinnat. Nuorisotutkimus 34(4) 47–59.
Souto, A-M. 2020. Väistelevää ohjausta – Opinto-ohjauksen yksin jättävät käytänteet maahanmuuttajataustaisten nuorten parissa. Kasvatus, 51 (3), 317–329.