Tämä kirjoitus on ensimmäinen laatuaan kirjoitusten sarjassa, jossa käsitellään Potentiaali-hankkeen lähtökohtia, havaintoja ja tuloksia. Potentiaalissa kehitämme sukupuoli- ja kulttuuritietoisen ohjauksen toimintamallia ja työvälineitä opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Tavoitteenamme on lisätä tietoa ja ymmärrystä koulutusvalintoja ja urapolkuja ohjaavista, sukupuoleen ja kulttuuritaustaan liittyvistä ennakko-oletuksista ja purkaa yksinkertaistavia yleistyksiä. Toivomme, että tulevaisuudessa ohjauksen käytännöt eivät ainakaan kaventaisi yksilöiden valintahorisontteja, vaan parhaassa tapauksessa avartaisivat ja tukisivat yksilöiden moninaisia valintoja. Tässä tekstissä kirjoitan siitä, mitä sukupuolen mukainen segregaatio on, miksi se on ongelma ja miten stereotypiat siihen liittyvät.
Sukupuolten eriävät urapolut
Suomessa naiset ja miehet kouluttautuvat hyvin pitkälti eri aloille ja myös työskentelevät eri tehtävissä. Tämä koulutus- ja työalojen sukupuolen mukainen eriytyminen, eli segregaatio on Suomessa poikkeuksellisen voimakasta muuhun Eurooppaan nähden. Segregaatio jaotellaan usein horisontaaliseen ja vertikaaliseen segregaatioon. Horisontaalinen segregaatio tarkoittaa sitä, että naiset ja miehet työskentelevät eri sektoreilla ja eri aloilla. Horisontaalinen segregaatio ei kytkeydy suoraan rahaan tai valtaan. Vertikaalinen segregaatio taas tarkoittaa sitä, että naiset ja miehet työskentelevät vaativuudeltaan eritasoisissa tehtävissä, jolloin myös raha ja valta jakaantuvat epätasaisesti.
Suomessa erityisesti horisontaalinen segregaatio on voimakasta. Tyttöjen ja poikien eri aloille johtavat koulutusvalinnat näkyvät vahvimmin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Esimerkiksi sosiaali-, terveys-, ja liikunta-alojen opiskelijoista yli 80 prosenttia on naisia, kun taas tekniikan ja luonnontieteiden alojen opiskelijoista yli 80 prosenttia on miehiä.[i]
Kuvio 1. Alle 30-vuotiaiden koulutusvalintojen jakautuminen toisen asteen ammatilliseen koulutukseen hakeutuessa sukupuolen mukaan. (Lähde: Saari & Lahtinen 2019, 41.)
Alojen eriytymistä sukupuolen, tai jonkin muun ominaisuuden, kuten maahanmuuttotaustan mukaan, pidetään yleisesti yhteiskunnallisena ongelmana, sillä eriytyminen kaventaa yksilöiden valinnanmahdollisuuksia, jäykistää työmarkkinoita sekä hukkaa yhteiskunnan ja yksilöiden osaamispotentiaalia ja resursseja. Eriytyneet urapolut vaikuttavat esimerkiksi palkkaukseen ja yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiin, ja näin pitävät osaltaan yllä naisten ja miesten välistä eriarvoisuutta.
Sukupuoli ei toki ole ainut tekijä, joka vaikuttaa yksilöiden koulutusvalintoihin ja urapolkuihin. Myös sosioekonominen asema, maahanmuuttotausta, terveyteen ja toimintakykyyn liittyvät tekijät sekä yksilön asuinalueen koulutus- ja elinkeinorakenne muovaavat osaltaan koulutus- ja työuria.[ii] Viime aikoina koulutusvalinnoista ja urapoluista käydyssä keskustelussa on kiinnitetty erityisesti huomiota koulun ja koulutuksen merkitykseen maahanmuuttotaustaisten nuorten elämänkulussa.[iii]
Miksi urapolut ovat niin eriytyneet?
Naisten ja miesten vinoutuneeseen jakaumaan eri aloilla vaikuttavat erilaiset yksilötason prosessit yhdessä koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden institutionaalisten tekijöiden kanssa. Karkeasti segregaation selitysmallit voidaan jakaa sen mukaan, pyrkivätkö ne selittämään segregaatiota yksilöiden, organisaatioiden vai yhteiskunnan näkökulmasta. Valittu näkökulma vaikuttaa siihen, millaisilta segregaation syyt ja seuraukset näyttävät, sekä näkemykseen siitä, mitä segregaatiolle voisi tai pitäisi tehdä.[iv]
Potentiaalissa lähdemme liikkeelle sellaisista taustaoletuksista ja teorioista, joiden mukaan yksilöiden tavoitteet ja pyrkimykset muovautuvat kasvatuksen ja sosialisaation kautta suhteessa erilaisiin normien ja asenteiden järjestelmiin (sosiologinen ja feministinen teoriaperinne). Otamme myös huomioon sen, että yhteiskunnan ja organisaatioiden tasolla harjoitettu politiikka ja olemassa olevat rakenteet vaikuttavat urapolkujen eriytymiseen esimerkiksi perhepolitiikan ja työnantajien rekrytointikäytäntöjen kautta (institutionaalinen teoriaperinne). (Ks. Kuvio 2 alla.)
Kuvio 2. Segregaation teoriaperinteet. (Lähde: Lahtinen & Vieno 2020, 19)
Yhtenä syynä voimakkaaseen sukupuolen mukaiseen segregaatioon on nähty stereotyyppiset käsitykset sukupuolista ja eri sukupuolille sopivista ammateista. Stereotypiat laittavat mutkat suoriksi yksinkertaistamalla ja yleistämällä asioita, jotka ovat usein hyvinkin monitasoisia ja monimuotoisia. Segregaation näkökulmasta stereotypiat saattavat liittyä yhtä lailla sukupuoleen kuin ammattiinkin. Esimerkiksi käsitys siitä, että miehet ovat ”luonnostaan” hyviä teknistä osaamista vaativissa töissä on sukupuolistereotypia, jolla ei ole kauheasti tekemistä eletyn elämän moninaisuuden kanssa. Toisaalta käsitys siitä, että prosessiteollisuudessa on ainoastaan työtehtäviä, jotka vaativat fyysistä voimaa, on ammattiin liittyvä stereotypia, jonka ei voida välttämättä katsoa pitävän enää paikkaansa teknologian kehittymisen myötä.
Stereotypioita pidetään yllä muun muassa puheessa ja mainoskuvastoissa. Ne ovat ongelmallisia, sillä yksinkertaistavat yleistykset kaventavat yksilöiden valintahorisontteja sellaisten asioiden perusteella, joilla ei todellisuudessa ole merkitystä esimerkiksi työtehtävistä suoriutumisen kannalta.
Koulutusjärjestelmä ja ohjaus stereotypioita vahvistamassa ja purkamassa
Historiallisesti Suomessa koulutuksen käytännöt ja oppimateriaalit ovat osaltaan ylläpitäneet stereotyyppisiä käsityksiä miesten ja naisten töistä. Vielä 1950–60-luvuilla stereotyyppiseen sukupuolen mukaiseen valitsemiseen kannustivat niin oppilaanohjauksen käytännöt kuin ammatinvalintaohjauksen materiaalitkin. Sittemmin koulutuksen kentällä tätä jyrkkää jakoa on pyritty purkamaan sekä koulutusta ohjaavissa asiakirjoissa että kehittämällä opintojen ja ammatinvalinnan ohjauksen käytänteitä. Myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien säädökset velvoittavat koulutuksen järjestäjiä edistämään sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa että ihmisten yhdenvertaisuutta iästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta, terveydentilasta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Vaikka 1980-luvulta asti on toteutettu lukuisia tasa-arvon lisäämiseen ja sukupuolen mukaisen segregaation purkuun tähtääviä hankkeita, on urapolkujen eriytyminen pysynyt korkealla tasolla.
Oppilaan ohjaus nähdään yleisesti keinona vaikuttaa nuorten koulutusvalintoihin. Esimerkiksi vuoden 2017 Nuorisobarometrin vastausten mukaan selvästi tärkein tietolähde peruskoulun jälkeisistä valinnoista oli oma opintojen ohjaaja.[v] Urapolkujen eriytyminen ja opintojen ohjauksen merkittävyys yhdistettynä siihen seikkaan, että segregaatiota on pyritty purkamaan lukuisissa kehittämishankkeissa muodostavat Potentiaalin kehittämistyön lähtökohdan. Mitä aiemmissa hankkeissa on oikein tehty? Millaisia materiaaleja niissä on tuotettu? Miksi segregaatio ei ole lähtenyt purkautumaan?
Seuraavissa kirjoituksessa tarkastelen sitä, millä tavoin segregaatiota, sukupuolta ja muita eroja on aikaisemmissa kehittämishankkeissa lähestytty. Täältä voit lukea, miten aikaisempien kehittämishankkeiden kartoitus on tapahtunut. Tarkastelussa olleet kehittämishankkeet esitellään tässä taulukossa.
Tutkija Jenni Lahtinen, VTM, tohtorikoulutettava, Nuorisotutkimusverkosto, Helsingin yliopisto
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa Potentiaali-hankkeessa, jossa kehitetään sukupuoli- ja kulttuuritietoisen ohjauksen toimintamallia opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Lisäksi Lahtinen on tohtoriopiskelija Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden tohtoriohjelmassa. Hänen väitöstutkimuksensa aihe on ammattiin opiskelevien nuorten ystävyydet ja yhteisöt.
Kirjallisuus ja lähteet:
[i] Saari, Juhani & Lahtinen, Jenni (2019) Koulutusvalintojen tilastollista tarkastelua. Teoksessa Jenni Lahtinen (toim.) “Mikä ois mun juttu” – Nuorten koulutusvalinnat sosialisaatiomaisemien kehyksissä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:68, 39-52.
[ii]O’Dwyer, Monica & Colic-Peisker, Val (2016) Facilitating the professional transition of migrants in Australia: Does gender matter? Australian Journal of Social Issues 51(1), 47–66.; Souto, Anne-Mari (2016) Etnistyvät toisen asteen koulutusvalinnat. Nuorisotutkimus 4(34), 47–59.; Käyhkö, Mari (2016) Kotoa pois pakotetut? Syrjäseutujen nuorten toiselle asteelle siirtyminen ja koulutuksen alueellinen eriarvoisuus. Teoksessa Päivi Armila, Terhi Halonen & Mari Käyhkö (toim.) Reunamerkintöjä hylkysyrjästä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, 60–73.; Lahtinen, Jenni (toim.) (2019) “Mikä ois mun juttu” – Nuorten koulutusvalinnat sosialisaatiomaisemien kehyksissä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:68.; Woodhams, Carol & Lupton, Ben & Cowling, Marc (2015) The Presence of Ethnic Minority and Disabled men in Feminised Work: Intersectionality, Vertical Segregation and the Glass Escalator. Sex Roles, 72(7–8), 277–293.
[iii] Jahnukainen, Markku & Kalalahti, Mira & Kivirauma, Joel (toim.) (2019) Oma paikka haussa – maahanmuuttajataustaiset nuoret ja koulutus. Helsinki: Gaudeamus.
[iv] Lahtinen, Jenni & Vieno, Atte (2019) Mitä segregaatiosta ja sukupuolittuneista ammattikäsityksistä tiedetään -katsaus kirjallisuuteen. Teoksessa Jenni Lahtinen (toim.) “Mikä ois mun juttu” – Nuorten koulutusvalinnat sosialisaatiomaisemien kehyksissä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:68, 19-30.; Tanhua, Inker (2018) Teorioita sukupuolen mukaisista segregaation syistä. SEGLI-hankkeen tutkimus.
[v] Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi (2017) Tilasto-osio. Teoksessa Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto & Opetus- ja kulttuuriministeriö.